Santa Cruz Enduro lämmittelykisa, Meri-Teijo - Kisaraportti

Blogi on elänyt hiljaiseloa talven yli. Välillä on toki käynyt mielessä kirjoitella kuulumisista, mutta homma on hautautunut kiireiden alle. Nyt kauden ensimmäiset kisat on ajettu, joten on aika taas aloittaa tarinoinnit.

Endurokauden lämmittelykilpailu pidettiin vappuviikonloppuna Meri-Teijossa. Totutusta poiketen lauantai ei ollut virallinen harjoituspäivä, mutta hissit kuitenkin pyörivät ja erikoiskokeet oli merkattu maastoon. Lauantaiaamuna keli ei näyttänyt kovin houkuttelevalta, mutta päätin kuitenkin lähteä tutustumaan reitteihin. Suurimman osan automatkasta vettä satoi ihan tosissaan. Perillä kuitenkin odotti melkein aurinkoinen keli, joten lähteminen ei kaduttanut lopulta yhtään.

Lauantaina ajo kulki melko mukavasti. Erikoiskokeita oli viisi, jotka ajettaisiin kahteen kertaan. Koitin olla repimättä liikoja ja keskittyä vain hankalimpiin osuuksiin. Pari pientä pyllähdystä sattui, mutta ne eivät tunnelmaa latistaneet. Lähdin hyvillä mielin kohti Karjaan kulmilla olevaa vanhempieni kesäasuntoa juuri, kun säätiedotuksen lupaama "mahdollisesti vähäistä sadetta" toteutui.

Kesäasunnon rantamaisemaa.

Kesäasunnolla vietin iltaa kuten kunnon urheilijan kuuluukin, eli söin säkillisen karkkia elokuvaa katsellen ja valvoin myöhään. Asunnossa oli mukavan lämmin, joten ei sitten käynyt mielessä tarkistaa termostaattien asentoja. Yö meni sitten mukavasti palellen ja ylettömän karkin syönnin aiheuttamien vatsan purujen kanssa tuskaillen.

Sunnuntaina aamupala maistui, kuten kisa-aamuina yleensä, aika huonosti. Koska olin tutustunut erikoiskokeisiin jo lauantaina, jätin aamupäivän harjoittelumahdollisuuden väliin. Sen verran ajoissa lähdin kuitenkin, että ehdin vähän hakemaan tuntumaa ennen ajajakokousta. Ajattelin EK 2:n olevan sopiva lämpöjen hakemiseen. Lähdin innokkaasti liikkeelle, ajauduin ensimmäisen kallio-kivikko-osuuden lopulla juuri ennen hiekkatielle tuloa päin mäntyä ja päivän ensimmäinen OTB-elämys oli koettu. Siinä sitten koitin hakea tuntumaan, mutta kone ei kauhean hyvin tuntunut aukeavan.

Onneksi EK 1 oli teknisesti helppo, joten se toimi osaltaan aika hyvänä lämmittelynä. Pyörä ei tosin tuntunut pätkällä kovin kovaa kulkevan, mutta näin väitti muutama muukin ajaja, joten se taisi olla pätkän ominaisuus.

Sitten koitti EK 2. Aiemman pannutuksen takia pätkälle lähteminen hermostutti hieman. Päätin kiertää kaukaa männyn, johon aiemmin törmäsin. Aivan liian kaukaa. Ja päivän toinen OTB-elämys oli koettu. Kuski ei ottanut siipeensä, mutta hissitolpan kaukosäädin kopsahti tonttiin niin, että vaijeri jäi aavistuksen kireälle. Satula pysyi kyllä hienosti yläasennossaan, mutta alas se ei suostunut enää jäämään. Laskettelin siis loppupätkän satula optimaalisella polkemiskorkeudella. Yllättävän haastavaa hommaa. Erikoiskokeen kruunasi ketjujen tippunen paikassa, jossa olisi pitänyt polkea tosissaan. Aika 2:19 ja sijoitus 93. Verratuna samaan erikoiskokeeseen toisella kierroksella - aika 2:05 ja sijoitus 32 - voisi sanoa, ettei ihan nappiin mennyt.

EK 3 lähtö

Sain hissitolpan toimimaan ja erikoiskokeet 3 ja 4 menivät isommitta kömmähdyksittä. Kaavoihini kangistuneena ajoin toki kaikki mutakot, jotka olisin voinut kiertääkin, jos olisin muistanut pitää katseen tarpeeksi kaukana. Sijoituksiin 19 ja 20 olen kyllä tyytyväinen.

EK 5 toi sitten taas onnistumisen iloa. Köllähdin vähän kyljelleni yhdessä hankalammassa paikassa, hypähdin pystyyn kuin nastan päälle istunut kani, lähdin liikkeelle ja kops, ohjaustangon pää männynnäreeseen ja komea ilmalento montun pohjalle. Harmi, ettei kuvaajia tainnut sattua paikalle, olisin tuon lennon halunnut nähdä toisestakin kulmasta. Tämän EK:n jälkeen mielessä kävi jopa leikin kesken jättäminen ja kotiin lähtö.

Kierrosten välissä pidettiin noin puolen tunnin tauko, mikä virkisti mukavasti. Ohimennen kuulin Kymäläisen Tapion neuvovan jotakuta polkemaan mahdollisimman vähän pätkillä ja hakemaan vauhtia maastonmuodoista. No näinhän sitä pitäisikin toimia, hyvä muistutus! Lähdin toiselle kierrokselle tämä ohje takaraivossa.

EK 6:lle (sama kuin EK 1) tämä ohje ei ehkä ollut se kaikkein paras, poljettavaa alustaa kun oli paljon. Aika oli kymmenen sekuntia ensimmäisen kierroksen vetoa huonompi, mutta fiilis pätkän maalissa huomattavasti parempi.

Kuva Victor Engström

EK 7:lle (sama kuin EK 2) lähdin levollisin mielin ja ajolasit otsalla. Sain lasit silmille ennen haastavamman osuuden alkua ja loppu sujui ilman kommelluksia. Hiekkatienousuun olisin voinut panostaa enemmän, eikä tämän tyyppinen bermi-iloittelu ole oikein ominta alaani, mutta jälleen pätkän maalissa oli hieno fiilis, mikä on tärkeintä.

Loputkin kolme erikoiskoetta menivät mukavasti, 8 ja 10 jopa tosi hyvin. Mieli olisi tehnyt ajaa vielä pari pätkää. Lopputulokseen en kovin tyytyväinen ole, mutta lämpöähän tässä vasta oltiin hakemassa. Pätkät olivat loistavia ja todennäköisesti pistäydyn Meri-Teijossa vielä kesän aikana nautiskelemassa.

Kypäräkamerakuvaa erikoiskokeista löytyy Tapion kisaraportista ja aloittelijan fiilistelyjä kannattaa katsoa Aneten kisavideosta. Minullakin oli kamera rintavaljaissa ja päätin poimia mielenkiintoisimmista hetkistä tällaisen lyhyen koosteen: